Mooseksen perintö
Tietoa esityksestä:
Mooseksen kuvaa maaseudun perhe-elämää, perinnönjakoa ja sukupolvien välisiä ristiriitoja. Näytelmässä seikkailevat Heikki Luoman aiemmista maalaiskomedioista tutut hahmot Turpeisesta Hakkaraiseen. Monia asia on kuitenkin Kuusniemellä muuttunut: entinen kunnanjohtaja Ahti Kiiski on ydinjätettä varastoivan yrityksen palveluksessa, entinen valtuuston puheenjohtaja Urmas Hakkarainen vapautuu vankilasta ja kyläkauppias Hillevi Jortikka siirtyy kaupanalalta kunnanjohtoon. Baariapulainen Tuulia Huttusesta on tullut rouva Turpeinen, ja korjaamoapulainen Valtsu vaihtaa välillä hommansa taksin kuljettamiseen. Mooses Turpeisen testamentti löytyy sattumalta vintin siivouspuuhien yhteydessä. Siinä olevien osakkeiden arvo on vuosien aikana noussut niin, että Mooseksen pojasta Pauli Antero Turpeisesta tulee miljonääri. PeeAan äkkirikastuminen aiheuttaa luonnollisesti monenlaista säpinää Kuusniemen väen keskuudessa. Urmas Hakkarainen saa tietää, että hänen kotitilansa menee pakkohuutokauppaan. Tilalla sijaitsee maa-alue Urmaankallio, jota Kiisken edustama yhtiö havittelee ydinjätteen loppusijoituspaikaksi. Hakkarainen houkuttelee perinnön saaneen Turpeisen bulvaaniksi pakkohuutokauppaan. Tarkoituksena on ainoastaan kuumentaa tunnelmaa hinnankorotuksilla. Suunnitelma kuitenkin epäonnistuu, ja Turpeinen saa huomata olevansa itse tilanomistaja. Yön tunteina Urmaankalliolle ilmaantuu outoja kuvia, minkä seurauksena huijareiden suunnitelmat menevät uusiksi. Asiaan sekaantuvat sekä Museovirasto että Kuusniemen seurakunta. Maalaiskomediassa on luonnollisesti myös romanttiset viritelmänsä: Juurikkala ja Virpi "Urmaantytär" Hakkarainen ovat enemmän kuin kollegat, ja Ahti Kiiskikin haikailee Virpin perään. Lämpöä väreilee monen muunkin pariskunnan välillä.
Ohjaajan kommentti:
Tarina keskittyy perheeseen, jossa perinnön jakaminen herättää kiistoja ja tuo esiin vanhoja kaunoja. Tilan kohtalo aiheuttaa jännitteitä, kun eri perheenjäsenillä on erilaiset odotukset ja käsitykset oikeudenmukaisuudesta. Näytelmässä korostuu huumorin ja vakavien teemojen yhdistelmä: vaikka tilanteet ovat paikoin koomisia, taustalla käsitellään vakavia kysymyksiä ahneudesta, oikeudenmukaisuudesta, vastuusta ja anteeksiannosta. Henkilöhahmot joutuvat pohtimaan, mikä on todella arvokasta – raha ja omaisuus vai ihmissuhteet. Mielestäni näytelmän keskeinen viesti onkin, että “perintö” ei tarkoita pelkästään aineellista omaisuutta. Minulla on ollut tapana pyytää näytelmiimme mukaan paikallisia henkilöitä. Mooseksen perintöön saatiin reisjärvistä väriä, kun silloiset kuntapäättäjät näyttelivät Kuusniemen valtuuston jäseniä.